Käävät ja muut lahottajasienet
Lahottajasienen lahottamaan puuhun syntyy monien lajien kannalta arvokkaita onkaloita, joissa voivat asustaa hyönteiset, liito-oravat, linnut ja lepakot.
Teksti: tutkija Eeva-Maria Tuhkanen, Luonnonvarakeskus. Kuvitus: Mirva Liimatta
Erilaisia kääpiä näkee erityisesti vanhoissa puissa. Kääpä on sienen itiöemä. Se ilmaisee, että puunrungon tai oksan sisällä kasvaa seittimäistä sienirihmastoa, joka lahottaa puuta. Monet käävät ovat kovia ja monivuotisia ja kasvavat joka kesä hiukan lisää, kuten arinakäävät, kantokäävät ja taulakäävät. Erään lepänarinakäävän itiöemän on tiedetty elävän 55 vuotta. Joidenkin lajien itiöemät eli käävät ovat pehmeitä ja 1-vuotisia ja kuolevat syksyllä, kuten kauniin keltainen rikkikääpä, punainen häränkieli, suomukääpä tai kääpäorakas. Sienirihmasto jatkaa kuitenkin kasvuaan puun sisällä ja saattaa kasvattaa uusia kääpiä taas seuraavana kesänä. Lahottajasientä ei saa poistettua puusta itiöemää poistamalla eikä ole tarvettakaan. Lahottajasienet ovat välttämättömiä, sillä ilman niitä puuaines ei lahoaisi milloinkaan. Lahopuusta ovat taas monet muut lajit riippuvaisia, ja itse sienirihmastoa ja kääpääkin saattavat syödä tietyt hyönteislajit.
Sienen lajista riippuu, kuinka nopeasti ja mistä kohtaa runkoa se lahottaa puuainesta. Jotkut lajit viihtyvät vain sydänpuussa, toiset pintapuussa, jotkut oksissa, jotkut juurissa. Käävän ilmaantuminen ei suoraan merkitse kaatotuomiota puulle, sillä esimerkiksi sydänpuuta lahottava haavankääpä ja haapa saattavat elää yhdessä vuosikymmeniä, ilman että puun rakenne heikkenee liikaa. Tämä on mahdollista, kun rungon ulkoreunalla säilyy riittävän paksu terveen puun kerros johtamaan vettä ja ravinteita ja antamaan tukea, sekä kuoren alla ehjä jälsi- ja nilakerros takaamaan sokereiden kulkeutumisen ja puun paksuuskasvun.
Lahottajasienen lahottamaan puuhun syntyy monien lajien kannalta arvokkaita onkaloita, joissa voivat asustaa hyönteiset, liito-oravat, linnut ja lepakot. Joskus kuitenkin laho rungossa, juurenniskassa tai oksantyvessä saattaa heikentää puuta liikaa ja siitä muodostuu riski. Koulutettu puunhoitaja eli arboristi tuntee lahottajasienet, pystyy tekemään lahonmittauksen ja arvioimaan puun kunnon. Monimuotoisuuden kannalta rakennetun ympäristön vanhat, osittain lahot puut ovat ensiarvoisia. Vanhaa puuta ei elinympäristönä korvaa satakaan nuorta puuta.
Ilmaiseksi ladattava opas kaupunkipuiden yleisimmistä lahottajasienistä (pdf)